Marraskuinen puinnin lopetus

Marraskuinen puinnin lopetus

Eipä olisi ihan heti heinäkuussa uskonut että vielä marraskuussa puidaan vehnää. Mutta ensimmäisen kerran tilan historiassa näin tehtiin ja nyt on viimeiset vehnät puitu…

Kaiken kaikkiaan olipahan järkyttävän vaikea ja työläs syksy, puinnit aloitettiin 4.9. ja lopetettiin 1.11. Tavoitteena tietysti oli saada rukiista leipäviljaa sekä kaurasta, ohrasta ja vehnästä siemenviljaa normaaliin tapaan.

Rukiin puinti aloitettiin noin kuukautta tavanomaista myöhemmin, heti ensimmäisen poutajakson alettua 4.9. Ruissato oli todella hyvä ja 157 000kg ruista meni ruisleivän raaka-aineeksi suomalaisille kuluttajille! Puintikosteus oli yli 30% kun se normaalisti on alle 20%. Ruista puitiin isolla riskillä kylmäilmakuivuriin toistasataa tonnia, mutta se kannatti koska 4 päivän poutajakson jälkeen yhtenäiset sateet alkoivat ja laatu olisi romahtanut. Kuivaus tuotti päänvaivaa ja yövalvomisia riittävästi ja oman kuivurin lisäksi niitä kuivattiin kahden naapuritilan kuivureilla.

Puinnit jatkuivat kauran puinnilla. Määrällisesti kauraa tuli hyvin mutta keskikesän sateet olivat heikentäneet laatua niin paljon että näyttää menevän koko kaurasato eläinrehuksi. No positiivisena asiana kaurat saatiin kaikki puitua, vaikkakkin joka toinen päivä satoi vettä tai oli maahan satavaa sumua. Kosteus oli normaalia huomattavasti korkeampaa ja kuivaukseen paloi energiaa ja aikaa kolme kertaa viime vuotta enemmän. Kaurasato noin 200 000kg, eläinrehuksi

Kun ohrien puinti aloitettiin, olivat ne itäneet jo tähkään jonkin verran ja puintitappioita tuli reippaasti. Ihme kyllä, ennakkonäytteiden perusteella ohrat näyttäisivät itävän hyvin ja menevät siemenviljaksi, vaikkakin määrällisesti jäätiin aika alhaiseen satoon tähkäidännän ja märän viljan aiheuttamien puintitappioiden vuoksi. Kuivatukseen meni ohrienkin kanssa myös reippaasti öljyä ja aikaa. Ohrasato noin 100 000kg, siemenviljaksi suurin osa. Puintitappioita ja puimatta jäänyttä noin 50 000kg

Vehnänpuinti olikin sitten todellinen työmää. Kun vehnänpuinti aloitettiin lokakuussa, se olisi ollut valmista jo kuukautta aiemmin. Tähkäidäntää oli todella paljon ja laatu menetetty. Kuitenkin tänään MARRASKUUN 1. saatiin viimeisetkin vehnät puitua, TODELLA märkänä (yli 40%), ja puintitappiota varmaan 50% sadosta märkyyden, useasti tukkeutuneiden seulojen, kohlinten ja viettopintojen sekä huonosti kuivurissa kiertävän tavaran vuoksi. Tästä hommasta ei jäänyt käteen kuin öljylaskuja ja paljon työtä poutapäivinä pellolla, sadepäivinä ja öinä kuivurilla. Taloudellisesti iso miinus. Vehnäsato noin 100 000kg, eläinrehuksi. 100 000kg sadonmenetys.

Kuusi hehtaaria ohraa jäi kaiken kaikkiaan puimatta. Ensimmäistä kertaa tilan historiassa jotain jäi ylipäänsä puimatta. Syksy oli todella haastava, mutta tällaisena syksynä pitää silti olla tyytyväinen, että näinkin paljon saatiin korjattua talteen. Kovin työviikko taisi olla 145 tuntinen, joten jäihän siinä vielä tunteja käyttämättäkin ihan reilusti.

Viljelijänuran kaksi ensimmmäistä vuotta takana. Helpolla ei ole lähtenyt. Kolmas vuosi tuokoon satoa ja puintikeliä! Hevillä ei luovuteta ja ensi vuonna rinta rottingilla tuottamaan jälleen suomalaisen ruoan raaka-ainetta!

Kiitokset kaikille, jotka tähän savottaan apunsa antoivat! Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Mennään eteenpäin! Pakko painaa!

There are no reviews yet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *